Creature of the sea, doomed to love a man.
For the common folk, she's Christine,
In fairytales she's a mermaid.
Syntynyt vuonna 1812 Keltaisellamerellä. Ihmissilmälle kahdenkymmenen, oikea ikä lähentelee neljääkymmentä.
Päätyi asumaan Rainin kanssa yhteen silkan sattuman kautta, josta Christine kiittää kohtaloaan joka päivä. Toimii palvelusneitona herrasmiehelle, joka tykästyi hyvin kovasti naisen
eksoottiseen ulkomuotoon.
Tullut tietoiseksi kaikista yliluonnollisista matkustamisensa kautta. Kuullut paljon huhuja vampyyreistä, mutta ei ole tietoisesti hakeutunut näiden seuraan koskaan.
I am a creature of the Fey, prepare to give your soul away
Myöhäisen Joseon-dynastian aikaan, Korean niemimaalla, uudesta munakatraasta syntyi maailmaan Christine. Myrskyisen kalastajakylän vaarallisessa rannikossa selviytynyt yksilö todettiin muiden siskojen edessä vahvaksi, jolla olisi varmasti hyvä ja turvattu tulevaisuus edessään. Monesti kalastajakylän tienomille eksyneet alkiot ajautuivat tuhoonsa verkkoihin ja veneisiin, mutta tämä sinnikäs yksilö oli jotenkin päässyt tuhoon tuomittua kohtaloaan karkuun – oli se sitten hyvä merkki tai ei.
Jo nuoresta saakka Christine oli hyvin lapsenomaisesti kiinnostunut ympäristöstään. Kauniit simpukat, erilaiset ihmisten keksinnöt ja tuoksut olivat hänelle heikkous, jotka vetivät vääjäämättäkin puoleensa. Tämä oli sekä rikkaus että kirous, ajaen neitokaisen monta kertaa tilanteisiin missä hän ei välttämättä halunnut olla. Hänen viatonta luontoaan paheksuttiin neitokaisen omien siskojen keskuudessa hyvin paljon, sillä yksilöt, jotka kylmän viileästi tarkkailivat ihmiskuntaa etäältä, selviävät historiallisesti pisimpään. Tämän takia moni vedenneito pyrki välttelemään Christineä paljastumisen pelossa, jonka takia neitokainen sai viettää varsin rauhallista elämää tullessaan ikään. Tämä kuitenkin ajoi tummatukkaisen kiinnostumaan ihmisistä, ei vain lounaana, vaan jopa persoonina.
Yksinäisyys ei kuitenkaan koskaan lannistanut siroa neitoa, joka hakeutui kontaktinkaipuisena tietoisesti ihmisten pariin. Tumma kaunotar monesti löysi seuraa rannalla leikkivistä lapsista, kuunnellen näiden iloja ja riemuja temmellyksen ohessa. Hänen pirteä luontonsa kuin kutsui pienimäisiä luokseen, aivan kuten tämän laulu ihmisiä tummien vesien syvyyksiin. Tämä piirre teki hänestä vastustamattoman, omalla tavallaan todella voimakkaankin, johon hän pystyi tukeutumaan saalistaessaan ravintoa. Neidolla on kuitenkin aina ollut hyvin tiukka moraali pieniä ihmisiä kohtaan, joilla hän kieltäytyykin ruokailemasta, vaikka sitten oman henkensä uhalla. Suoranaisesti Christine ei nauti ruokailuhetkistä, mutta pakon edestä suorittaa syömingit loppuun, pysyäkseen elossa. Nainen on oppinut vihaamaan raakamaista puolta itsessään, mutta ei voi vietilleen yhtikäs mitään.
Aurinkoinen nainen omistaa myös hyvin hiljaisen puolen itsessään. Avosylin muita vastaanottava on kuitenkin hieman arka täysikasvuisia miesyksilöitä kohtaan. Petetty nainen näkee jokaisen kaksilahkeisen kasvoissa heijastuksen omaa vanhaa lemmittyään, jonka takia hän harvemmin antaa vastakaikua vastakkaisen sukupuolen ehdotteluihin. Seikka kuitenkin helpottaa Christinen saalistamista, sillä niin kauan, kun hän tuntee palavaa vihaa herrasmiehiä kohtaan, on saalistaminen helppo. Omalla tavallaan, se myös rauhoittaa tummakutrisen neitokaisen mieltä.
That person in my memory; I think of them so dimly